Mitä Hilding olisi tehnyt?

Sain rukkaset perjantai-iltana. Sain ne siitäkin huolimatta, että olin varautunut vain kenkiin ja paitaan viidentoista dinaarin yhteishinnalla. Minut hylättiin ja herätettiin aamuyöllä puheluin ja tekstiviestein. Annoin luonnollisesti anteeksi lauantaisen thailounaan yhteydessä kun verraton kaksikko, Prokuraattori ja Siviilivirkamies olivat sangen vekkulilla tuulella kumpainenkin. Aurinkokin paistoi. Siviilivirkamies ei puhunut montaakaan selkokielistä lausetta, mutta ymmärsin hänen pahoittelevan meille kakaroiden kutistamista ja orastavaa alkoholismiaan. Menimme kahville peppipitkätossumaisen eksentriseen Taikalamppuun. Prokuraattori kyynelehti kevät, ensimmäinen kevät rinnassaan ja tahtoi estelyistämme huolimatta sulkea paikan omistajan syleilyynsä. Siviilivirkamies puolestaan haukkui tapansa mukaan Aldous Huxleyta, nimitti kirjailijan dystopioita kuivaksi brittikärvistelyksi tai joksikin vastaavaksi. Olimme kaikki yhtä mieltä ainakin seuraavista brittiläisistä kirjallisuutta koskevista analogioista: teepannu viheltää, joku levittää paahtoleivälle laiskasti marmeladia ja paikalla on aina joku vitun eversti tai majuri, mielellään worth-loppuisella sukunimellä, kuten Ashworth tai Bigglesworth. Siviilivirkamies väitti, ei, pikemminkin intti epätoivoisesti jotakin epämääräistä kaksiosaisista brittisukunimistä, mutta ei muistanut enää mitä oli sanomassa ja oikeastaan olimme jo jossain paasauksen vaiheessa lopettaneet kuuntelemisen.

Etenimme Hämeentielle muuan Österbergin asuntoon. Hän ei, kuten tavallista, ollut kotona. Avasimme varauksella miehen pahekaapin, otimme sishabongin esiin, lojuimme, joimme teetä, sauhuttelimme ja katsoimme 70-luvun seksivalistusvideoita. Prokuraattorin henkinen terveys järkkyi ja hän alkoi pitää piirrettyjä, hyvinkin neutraalilla tavalla sukupuolielämää havainnollistavia hahmoja seksuaalisti stimuloivina. Miespolo vauhkoontui kun videon nainen luetteli kansankielisiä ilmauksia sukuelimille ja yhdynnälle. Huolestuimme syystäkin ja vaihdoimme sinällään harmittomaan Jedin paluuseen. Arvostelimme George Lucasia minkä kerkesimme.
Päiviteltyämme aikamme Carrie Fisherin ilmeistä kokaiiniongelmaa, otimme selvää Galaktisen Imperiumin hallinnosta ja tutustuimme lopulta "Tarkinin opiksi" nimettyyn doktriiniin.

Myöhemmin eräänkin tuhmeliinin tai tuhmukan kautta olin jälleen Hämeentiellä, joskin aivan eri asunnossa kuin viimeksi. Jokin tai joku puri varpaitani toistuvasti. Minulta tiedusteltiin tahdonko nähdä jotain, joka näyttää "sipulilta...valkosipulilta...ruohosipulilta", mutta vastasin etten todellakaan tahdo ja aloin mielestäni sopivaksi protestiksi laulaa valtoimenani Sami Saaren, Aki Sirkesalon ja Suurlähettiläiden äänimattoa ajaessani yhtäkkiä jollain beigellä Volvolla työpaikalta kotiin. Rummuttelin rattia, matto oli juuri sopivan piristävää näin aamutuimaan ja niissä laulettiin oikeista, ihmistä lähellä olevista asioista ja sitten jokin imi minut äkkiä takaisin Hämeentielle samaan asuntoon, samaan tilanteeseen. Hämmennystä ei ollut, vaikka olikin oikeasti ilta, enkä varsinaisesti edes irtautunut ruumiistani tällä kertaa. Eläydyin kyllä täysin rinnoin, niin minä helvetti eläydyin!

Tämän jälkeen kaikki oli niin Tuomasta, musiikki ja biisit olivat niin Tuomasta, etenkin Rihannan kappale Tuomas Boy ja Teuvo Lomanin Helsinki City Tuomas. The Chemical Brothersin ensimmäisen levyn ensimmäinen kappale nostatti itsetuntoni ionosfääriin: "Tuomas is gonna work it out!"
Bussimatkan ajan raikanut folklaulu yöbussista Keravalle sai minut kujeilemaan seuralaisteni kustannuksella. Liimasimme erään tytön kanssa kikatellen heidän selkämyksiinsä mainoksia.

Espanjalaiset opportunistit eivät pitäneet suomalaisia ystävällisinä. Jonoa tarkasteltiinkin tämän perusteella yhteiskunnan perusolemusta ilmentämänä metaforana. Kouriintuntuvat todisteet näiden ihmisten itsekkyydestä kävivät muutaman kansalaisen kärsivällisyyden päälle.

Syntymäpäiväsankarin sisar, nuori arkkitehti (ei kuitenkaan Hilding Ekelund, sillä hän oli mies ja kuolikin vanhana miehenä vuonna 1984) yritti toteuttaa kunnianhimoista suunnitelmaansa tietynlaisesta ihmisrakennelmasta. Emme ymmärtäneet. Oikeastaan tälläkin hetkellä yritän todella ymmärtää - paitsi arkkitehtonisia konstruktioita, myös muita asioita. Epävarmat rakennelmani eivät pysy kasassa hetkeäkään ja sen vuoksi maisemat muistuttavat postapokalyptista taistelukenttää, hävityksen ja sekasorron jälkeisiä kolkkoja raunioita. Jossain kytee hiillos, mutta kukaan ei sammuta eikä ruoki tulta.

Ei yllätyksiä. Illan viimeisen olisi pitänyt olla Pyramid Song.