Dokumentti erään viikonlopun kulusta

Jotta mikään ei unohtuisi, niin lähdetään nyt vaikka siitä, että joskus viime viikon torstaina huusin Black Doorissa viereiseen pöytään haluavani 1) nähdä Onnela-meikit 2) lainata ripsiväriä, jotta voisin ehostaa seuralaiseni viiksiä. Annoin ylen välittömästi päästyäni kotiin.

Ja sitten asiaan.

Perjantai: tupaantuliaiset ja tällä kertaa vieläpä ihan tuttuja ystäviä. Join lasin boolia ja esitelmöin ensin kipulääkkeistä, sitten kloroformista ja päivittelin, miksi ihmeessä tuota fantastista ainetta ei saa mistään tai edes näe missään nykyajan agenttiseikkailuissa tai muissa vastaavissa. Onko sellaisia edes enää? Kolkataanko ihmisiä sitten enemmän? Minä vaadin saada tietää! Minä olen vittu Tinttini lukenut!
Moderni yhteiskunta toimii tehokkaasti kun työnjako on kunnossa - siitä minä ja Valtterikin lähdimme. Hän käpisteli pikkusuolaisia - jotain kasvisnyyttejä - sodomisoi niitä, jotka olivat puhjenneet uunissa auki. Minä en saanut tarpeekseni boolimaljan jääkimpaleista joissa oli jäätyneitä kiivinpaloja seassa ja vaikka tiedän että ne ovat liikakäytössä mahdollisesti allergisoivia, latkin niitä jonkinlaisen täyttymyksen vallassa. Tämän jälkeen pesin tahmeat käteni ja jostain syystä myös kasvoni ja toistin saman kuvion ainakin kolmesti.
Loppuilta kului hassutellessa ja erinäisten metkujen (hyvä sana tosiaan) merkeissä. Piirtelin hihitellen puhuvia ulkosynnyttimiä vieraskirjaan ja tiedustelin ihmisiltä haluaisivatko he mahdollisesti osallistua juhliin, jotka Valtteri väitti järjestävänsä, teemana alaosattomuus. Suurin osa vakuutti olevansa kiinnostuneempi niistä kuin esim. kilpailevista yläosattomat-kutsuista. Heräsi relevantti kysymys; kuinka välttää kiusallinen alku? Ystävämme Jussi ehdotti saunaa.

Lauantai: kirjastoreissun jälkeen minut oli nähty Rautatientorin liepeillä pinkomassa hartiat korvissa (oli kylmä!) singaporelaiselle aterialle. Seurueemme tapasi kirpputorilta kotiutuneen, matkalaukkua vetävän tyttölapsen, puhuimme tovin, sitten tarvitsimme hiivaa ja menimme etsimään sitä. Puhe oli Vessasta, sillä olimme matkalla siihen suuntaan. Aikalaiskronikoiden mukaan jotkut käyttivät myös nimeä 'Veski', mikä ei maistunut meidän suussamme hyvältä. Suosituimmat puheenaiheemme olivat keinosydämet ja Halti Kaksa 2000 -malliston retkivarusteet, jotka suunnittelimme kädenkäänteessä ilmalukollisiksi kokonaisuuksiksi. Hiivat jätettiin ainakin yhdestä tuopista sivuun, sillä ne eivät kuulemma olleet maukkaita. Kukaan ei protestoinut, vaikka niille olisi ollut myöhemmin käyttöä. Brittiläinen parturi otettiin esiin, karvantrimmauksen monialaisuus kyseenalaistettiin.
Tehtaankadulla kaikki oli yhtäkkiä niin printtiteepaitaa, esaa, kekeä tai hannua, että suorastaan puistatti ja sitten vielä Stadin Panimon pale ale oli kallista ja ilmeisen laimeaa ja televisiosta tuli vain ja ainoastaan jotain vitun hiihtoa. Jouduimme akuuttiin sielulliseen kriisiin, mitä koetimme Ellun viimeisimmästä kirjoituksesta oppineina voidella rippikoulumaisella gospelilla. Kaikki osallistuivat ja sanat "Jeesuksen näin / se käveli väärinpäin" kehittyivät paljon syvällisemmiksi. Etenimme loogisesti ja suoraviivaisesti kristillisen R'n'B:n pariin. Ystävämme Kallen puhelin sattui vielä tarjoamaan meille autotunen ja aloimme paikata soittolistademokratian ongelmia luomalla jotain uutta.

Jesus baby, I saw you the other day (yeah)
walkin' down the street but I didn't know your name (uh huh)
it all came down to me when you started the rain (yeah, the rain)
to wash away the sins, to wash away the pain (Jesus baby!)

Lisänä uskomattomat rap-säkeistöt, joilla MC-veljekset pääsevät todella vauhtiin. Tuolla tehdään vielä suuret summat rahaa rapakon takana!

Sellaista.