Saarivaltion kirjeenvaihtajan reportaasi: Esittelyssä Walesmanni

Herään kello 13:49 paikallista aikaa ja röyhin ylös vuoteestani. Vessan peilistä minua tuijottaa paskatukkainen zombie, jonka intensiivinen tuijotus alkaa vähitellen häiritä. Mitä se minusta haluaa? Miksi se tuijottaa noin? Miksi se näyttää niin rumalta?

HUI! Sehän olen minä!

Palautan mieleeni tuokiokuvia edellisillalta. Muistan kadullani sijaitsevan kämpän, koripallojoukkueen, riehuvat bulgaarit, Bombunk Mc's -yhtyeen ysärihitin Freestyler sekä suurehkosta juomalasista kulautetun Ruski Standard -shotin.


Riehuvat bulgaarit.

Mutta mitä sen jälkeen on tapahtunut?

Onneksi tuokiokuvien muistelemisessa auttavat oikeat kuvat, joita uljas Canon G7:ni on tainnut räpsiä edellisillan aikana.

Viinipullollisen ja Ruski Standard -shotillisen rikkaampana, valmiina astumaan sisään Live Lounge -yökerhoon!

Koviksen statusta ylläpitävä reportterimme ja muuan Walesmanni. Useista muista tapaamistani Walesmanneista poiketen kyseinen yksilö osasi a) puhua asiaa, ja b) juhlia tyynen rauhallisesti.

Kansainväliset ystäväni.

Kotimainen syntymäpäiväsankari, kansainväliset ystäväni ja satunnainen bulgaari.

Ilta huipentui näiden kahden suomalaisen sirpan villiin tanssiin yläkerran korokkeella. Baarissa ei kuitenkaan ymmärretty tanssitaidetta, sillä paikalle saapui järjestyksenvalvoja, joka käski neitokaisia poistumaan välittömästi rahvaan sekaan. Mikä menetys tanssitaiteelle!

Tanssilattia.

Tanssilattia oikeassa valossa. Huomatkaa ryhmän sukupuolijakauma. Epäilen, että Britannian kuuluisat sikamirjat ovat paenneet nurkan takana sijaitsevaan Oceana-yökerhoon, josta heidän kaappia muistuttavat miekkosensa voivat sitten tulla noutamaan omansa kotiin.

Ei hajuakaan keitä nämä ovat. Ystävyys, läheisyys, poikarakkaus jne.

Sitten alkoikin illan varsinainen seikkailu. Päädyin monen mutkan kautta eräiden tyypillisten nuorten walesmannejen pöytäseurueeseen. Tästä inspiroituneena esittelen nyt Walesmannin.

Walesmanni on n. 170-175 senttimetriä pitkä ja huomattavan leveä ihmisrotu. Walesmannin erityistuntomerkkinä voidaan pitää leveitä hartioita, steroidipumpattua vartaloa, leveitä hauiksia, punakkaa naamaa, kaksoisleukaa ja kovaa ääntä.

Tyypillinen walesmanni liikkuu miesporukassa. Seurueeseen kuuluu lähes poikkeuksetta myös oluttuoppi. Tämä ihmislaji on erittäin tunnettu OGGY OGGY -tyyppisestä käytöksestään. Muita erityispiirteitä walesmannin käytöksessä on mm. jatkuva lajitoverien selkään taputtelu ja naaraiden lähestyminen suorilla kysymyksillä.

Kuvassa kaksi lajityyppinsä edustajaa, joiden eräs lajitoveri halusi a) mennä kanssani lounaalle b) puhelinnumeroni c) viedä minut Halloween-juhliin d) suudella.

Luonnollisestikaan en suostunut yhteenkään näistä vaihtoehdoista, vaan join miekkosten tarjoamat drinkit pikavauhtia ja luikin tieheni.

Kello on 16:53 paikallista aikaa. Istun sängylläni yöpaidassa ja mietin, että MITÄ VITTUA. Onneksi sain juuri puhelun suomalaisjaoston sihteerittäreltä, joka kutsui minut syömään omien lajitoverieni kanssa. He ymmärtävät varmasti kysymykseni "mitä vittua", ja osaavat auttaa minua pohdiskelemaan sitä syvällisemmin.

Että ei sitten muuta kuin TAKE CARE ja CHEERS MATES!

KUN SERKKUTYTTÖ HATUN SAI, eli antropologinen tutkimus Suomussalmen yöelämästä

Kun karistin pääkaupungin tumut itsestäni ja matkasin serkkutyttöni lakkiaisiin Suomussalmelle, en vielä aavistanut mitä kokisin. Sen piti olla vain viaton sukulaisvierailu, käden puristus, skumppalasillinen, suolapalat, kakkukahvit ja nukkumaan. Kyllä sitä osaa ihminen taas olla VÄÄRÄSSÄ.

Jotta lukijoille syntyisi jonkinlainen käsitys paikasta, jonne matkasin:

SUOMUSSALMI PÄHKINÄNKUORESSA

Suomussalmi on Venäjän rajaa sivuava kunta Kainuussa, noin 106 kilometriä Suomen rasistisimmasta kaupungista Kajaanista pohjoiseen.

(Kuvitelkaa, että Juha Roms sanoi äskeisen.)



Pinta-ala: 5 857,94 km²
Asukasmäärä: 9 305
Suomussalmi HIKIPEDIASSA


KEMUJEN STRATEGISET LINJAT



Tässä on armas serkkutyttöni Alisa, joka oli ansioitunut ylioppilaskirjoituksien lisäksi sekä äidinkielellisissä että yhteiskunnallisissa asioissa ja saanut niistä stipendit. RAI! Se oli sitten otettava kaljaa Allulle.

Sain hoidettua velvollisuuteni puoli kymmenen maissa illalla (kyllä, noloa, minulla oli läppäri mukana serkkuni ylioppilasjuhlissa ja annoin hyväksyntäni lehden painamiselle pienessä maistissa), ja täten olin vapaa vierailemaan useampaankin otteeseen takapihalle pystytetyn kaljateltan boolitonkalla.



Kello alkoi lähennellä puoltayötä ja Alisa päätti johdatella seurueensa paikalliseen menomestaan läpi suuren ja sykkivän Suomussalmen keskustan. Alisalla oli illan suhteen erittäin loistava missio: ”Mää meen sinne vaan leuhkimaan niille mulukuille jotka mua täällä kiusas!”





Luonnollisesti olin missiosta hyvinkin innoissani, sillä leuhkimisrakkauteni lisäksi olin aina toivonut näkeväni baarissa rivistön ihka oikeita mulkkuja. Toive toteutuikin myöhemmin, mutta valitettavasti mulkkujen (tai pikemminkin mulkun) näkijänä en saanut olla minä, vaan serkkuni Iina. Sob & tears.


SEURUE SAAPUU PAIKALLE, ANTROPOLOGINEN TUTKIMUS KÄYNNISTYY

Baarin nimi oli tuttavallisesti HOTELLI, ja Hotellin uumeniin pääsi huikean kymmenen euron hintaan. Jo ensimmäisellä minuutilla minua päin törmäsi humalainen mies – ei, tarkoitin maastohousukuvioitu ydinpommi. Ydinpommiasu olikin baarin miesväestön keskuudessa melko yleinen. Vaikka paikalliset naiset olivatkin osanneet pukea itsensä melko siedettävän näköisiksi, löytyi heidänkin seastaan muutamia vetyperoksidihelmiä, joiden olisi voinut vannoa kuuluvan Johanna Tukiaisen Dolls-tanssiryhmään.

MAY ALL YOUR DREAMS COME TRUE! xx!



Ydinpommista selvittyäni suuntasin baaritiskille oluenhakuun. Ilokseni huomasin, että baaritiskiä pyöritti kaksi eläkeikää lähestyvää mirjaa. Sain heiltä olutta viidellä eurolla, mutta tervehdys tai mikään muukaan inhimillinen äännähdys ei ollut kaupan. Eipä tuolla niin väliä. Alisa sai ylioppilaille suunnatun ilmaisen lahjadrinkin, jota maisteltuamme päädyimme surulliseen lopputulokseen; drinkki koostui mehusta ja limpparista.




Antropologisen tutkimuksen avustusjoukot. Vas. Sankari-Alisa, Intiaani-Juha ja naamahalvaus-Iina.


Seurueen menossa mukana myös sankarin rattopoika, juutalaiseksi leimattu Ville.

KOVAS-HEIKKI JA SUOMI-KONEPISTOOLI ON TOUR

Eräs mielenkiintoinen asia Suomussalmella on formulakuski Heikki Kovalaisen ympärillä pyörivä henkilökultti, joka oli havaittavissa esimerkiksi baarin sisustuksesta.




”OOH! OLEN KYPÄRÄ! OLEN OLLUT HEIKIN KOVALAISESSA PÄÄSSÄ!”


”OOH! OLEN HAALARI! OLEN KOSKENUT HEIKIN KOVALAISIA SUKUELIMIÄ!”

Toinen hieno sisustuselementti paikan päällä oli silmää miellyttävä paitamuoti, jota tämä sattumanvaraisesti kuvatuksi tullut herra alla olevassa kuvassa esittelee.



(Eiköhän tämä kerro paikasta kaiken tarpeellisen. Fisushotit sille!)




ENTSYYMI LÖYTÄÄ ESIINTYJÄNLAHJANSA

Minulla ja Alisalla on ollut lapsesta alkaen tapana tehdä yhdessä jos jonkinmoisia typeryyksiä. Sukulaisemme tapasivat sanoa, että välillämme velloo ENTSYYMI, jonka takia olimme välillä suorastaan mahdottomia kakaroita. Olimme aiemminkin saaneet porttikieltoja ja hajottaneet paikkojen lisäksi ihmisten tärykalvoja, joten tunsimme heti päässeemme kotiin, kun huomasimme baarinnurkassa upean karaoke-paikan.





Ei aikaakaan kun baari sai nauttia ENTSYYMI-nimisen punk-yhtyeen Hassisen Kone- ja Vicky Rosti -tulkinnoista. Kun Iinakin päätti debytoida karaokessa, yhtyeemme nimi muuttui ”RUUKIN TYÖVÄEN ENTSYYMIKSI”. Tämän nimen alla ilottelimme esim. PMMP:n muodossa.

Valitettavasti emme joko asenteemme tai esiintymistaitomme perusteella vakuuttaneet karaoken pyörittäjää, sillä saimme laulaa aina vasta kun kaikki viimeisetkin ilmoittautuneet (ja paikalta kadonneet) nimet oli huokaillen käyty läpi. Surullista. Olimme ilmoittautuneet esittämään kappaleen ”Kenellä on päällä jotain”, johon olimme kehitelleet poliittisesti värittyneet sanoitukset:

"Kenellä on päällä jotain sinistä, jotain sinistä?
Kenellä on päällä jotain sinistä, jotain sinistä?

Sen on vuoro kääntyä, kell’ on jotain sinistä, jotain sinistä!"

Taistolaislaulumme ei koskaan nähnyt parrasvalojen loistetta, ja tästä masentuneena päätimme käydä vilvoittelemassa tupakkapaikalla (kuvassa) pariinkin otteeseen. Harvoin sitä pääsee ihailemaan valtion metsää baarissa!

PUNIKILLE TURPAAN ISÄMMAALTA

Tupakkapaikalla Alisalle lausuttiin tuttavallisesti sanat ”PUNIKILLE TURPAAN!” Punikit eivät ottaneet kuitenkaan turpaan, vaan sen sijaan he päättivät tehdä tarraiskun paikan jokaiseen naistenvessaan. ISÄM MAA 4 EVER!!!



(Stickers provided by Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret)


TOLUPULLO ASTUU KUVAAN

Illan varsinainen kliimaksi oli kuitenkin vielä saavuttamatta:



”Biletysvinkkinä voidaan todeta, että mitä vähemmän vaatteita, sen paremmat bileet."
http://www.vaahtobileet.fi/

Koko illan baarissa oli lapannut toinen toistaan vaahtoisempia ihmispoloja, joita pyrimme välttelemään kuin ruttoa konsanaan. Mutta tarttui se ruttokin:

Päivänsankari ja uskalias tutkiva journalistimme (krhm, siis minä) sukelsivat pelottomasti kameroineen kohti suurta tuntematonta ja astuivat korkkareissaan vaahtokehikkoon. Tutkiva journalistimme seisoi noin kaksi sekuntia paikallaan, sai vaahtosuihkun SUORAAN kohti naamavärkkiään, yski keuhkonsa pihalle, kastui läpimäräksi, sai klaustrofobisen kohtauksen ja poistui paikalta kamera koipiensa välissä, sankarin vielä sinnitellessä vaahdon keskellä.

Kasterituaalin jälkeen päivänsankari ja allekirjoittanut poistuivat tapahtuneesta järkyttyneenä naistenhuoneeseen, jossa he pesivät pil— yltään kaiken vaahdon. Puhdas kroppa, parempi mieli! Olutkin oli vielä juomakelpoista vaahdosta huolimatta.

"Beibe, pyyhithän vaahdon huuliltain"

Juhlijat poistuivat paikalta puhtaan neitseellisinä voittajina, jättäen Suomussalmen yöelämän astetta (n. 10€) köyhemmäksi.

LOPPUSANAT



Kotimatka taittui joutuisasti tätä juttua kirjoittaen, purkkapalloja pyöritellen sekä urpolta näyttäen. Tarkkasilmäiset voivat havaita huuleni yläpuolella tapahtuneen muutoksen – ei, se ei ole mikään varjo vaan AMISVIIKSET! Minulla kun on tapana tuoda mukanani pieni olennainen matkamuisto jokaisesta paikasta, jossa vierailen.

Ystävällisin terveisin, Aida