Hei,

Klubin sielu, Colin itse haluaa sanoa pari sanaa viikonlopustaan:



Tänä sunnuntaina innostuin eritteistä ja homoseksuaalisesta pornografiasta. Aamu alkoi sinällään rauhallisesti Buddhasta ja kotimaisesta ruokakulttuurista kertovien dokumenttisarjojen ja torkahtelun parissa. Vaikka taikinajuuresta kerrottu tarina sai minut itkemään kuin lapsen, vasta ulkoilma ja liukastelu lumisilla kaduilla aktivoi minussa jotain.

Aloin kiinnostua virtsasta yhä enemmän. En osaa sanoa, onko kyse esteettisestä nautinnosta vai jostain määrittelmättömästä, kenties orastavaan koprofiliaani liittyvästä piirteestä. Kaikki löytämäni eritteet (virtsan ja ulosteiden lisäksi mm. verta, verisiä klönttejä) vaikuttivat jotenkin niin upeilta neitseellisessä lumihangessa. Eräänlainen kauneusvirhe, sellainen uniikki arpi tai vastaava. Värien kirjo oli sanoinkuvaamattoman kaunis, kuin ruska syksyllä mutta ei kuitenkaan. Etsin lukemattomia ihastelun kohteita ja lopulta sain vaivihkaa kerättyä thairavintolan kertakäyttöiseen chilirasiaan hieman keltaista lunta talteen myöhempää käyttöä varten.

"Saatana poika, nyt sä näytät mulle kalus, jätkä perkele, jos oot oikee mies."
-Lacey (salanimi kukaties?)

Suhteeni homoseksuaalisuuteen on ollut hyvin ambivalentti kuluneen viikonlopun aikana. Vielä lauantaina minut on todistetusti nähty julistamassa toreilla, että "nuo takatuupparit, oikeat rööriroopet tulevat maahamme ja vievät kaikki työpaikkamme". Sunnuntainen valtavien kalujen viidakko, etenkin Pomon hännän ihastelu ja ihastelun ihastelu (kenties myös ihastelijoiden ihastelu) sekä kaikki tuo rintalihasten massa, maskuliininen karskius ja nuo miestenkeskeiset aktit - aina leikkisästä kujeilusta infernaalisiin lihamyrskyihin - saivat minut suorastaan hihkumaan riemusta ja lopulta hyväksymään tuon irstaan karkeuden taiteen. Myöhemmin illalla opin rakastamaan ja jumaloimaan sitä.

Kävin viime yönä taivaassa ja näin enkelin, joskaan en taivaassa vaan Helsingin Kasvitieteellisessä puutarhassa, jonne pujahdin avoimesta portista.

Pakaroita olen tietenkin aina pitänyt esteettisinä.

Rakkaudella,
Colin

Näädänvärinen avausraita

Moikka molopolit!

Minä, AIDA, otin valtuudet Colin McDarra-blogin ensimmäisen tervehdyspostauksen väsäämiseen.

Järjestyksessään toista Colin McDarra-klubia vietettiin siis jälleen Herra Parikan partyboxissa, ja kuten Parikka kuvaelmassaan kirjoittaa: "Seinfeld pyörii taustalla, valtaosa tutkii Tom of Finland -kirjaa, yhtä kiinnostaa sen sijaan Juan Manuel de Pradan Pimpit ja toista Muumipeikko-sarjikset. Läävää, tiemmä."

Ennen tätä kävelimme Saran ja Tuomaksen kanssa hangissa korkeissa nietoksissa kohti thaikkuravintolaa (mikä sen nimi oli?) ja bongailimme tieltä erilaisia KUSIA. Tiedättehän, niitä keltaisia lätäköitä?

Kuinka tähän ollaan taas tultu?

Omalta osaltani tie partyboxiin kulki Elinan, Tavastian ja Valtterin kautta.

Neiti Korhonen tarjosi minulle ja Teresalle isänsä KALEN syntymäpäiviltä jääneet vinkut, skumpat ja baileysit, ja siitäkös vasta alkoi RIPASKAILU. Ripa-/paska-/ilu.



Kertomus lauantaidiskosta jää hellin tuntein sydämiimme, joissa me kukin voimme tarkastella niitä omassa rauhassa... Diskosta poistuessamme Elina teki vahingossa maahan lumienkelin. Teresa jäi niille teilleen, mutta myöhemmin kuulimme hänen heränneen kotoaan ALASTI.

ONNEKS LUNTA OLI NIIN VITUSTI!!






Kun oltiin ehätetty pizzalle, teimme valtiovierailun Valtterin tiluksille. Siellä oli iso patteri, josta tuli minun TAIVAANI. Olin kovin kummissani siitä, että vaatteeni olivat niin märät. Saran hiuspanta aiheutti yleisön keskuudessa suurta hilpeyttä, kun se pääsi Tuomaksen ja Valtterin päähän. Etenkin Valtterin päässä olleena panta aiheutti massiivisen reaktion.

Retkueemme saapui ehkäpä kuuden aikoihin partyboxiin, jossa kaadoimme itsellemme sivistyneet punaviinilasilliset, joita lipitellen saatoimme pysähtyä sohvalle tutkimaan syvintä sisintämme: taustalla kulki luonnollisesti jakso ilmiömäisestä "TUSSU AUKI"-televisiosarjasta. Partybox hiljeni, mutta televisio jäi päälle. Aamulla heräsin buddhalaisuutta käsitelleen tv-ohjelman parissa.

Tuomaksen mukaan Phil Collins on laulava penis.



Tämäkin päivä oli hyvin opettavainen. Tuomas kertonee siitä lisää seuraavassa postauksessa.