Jotta lukijoille syntyisi jonkinlainen käsitys paikasta, jonne matkasin:
SUOMUSSALMI PÄHKINÄNKUORESSA
Suomussalmi on Venäjän rajaa sivuava kunta Kainuussa, noin 106 kilometriä Suomen rasistisimmasta kaupungista Kajaanista pohjoiseen.
(Kuvitelkaa, että Juha Roms sanoi äskeisen.)
Pinta-ala: 5 857,94 km²
Asukasmäärä: 9 305
Suomussalmi HIKIPEDIASSA
KEMUJEN STRATEGISET LINJAT
Tässä on armas serkkutyttöni Alisa, joka oli ansioitunut ylioppilaskirjoituksien lisäksi sekä äidinkielellisissä että yhteiskunnallisissa asioissa ja saanut niistä stipendit. RAI! Se oli sitten otettava kaljaa Allulle.
Sain hoidettua velvollisuuteni puoli kymmenen maissa illalla (kyllä, noloa, minulla oli läppäri mukana serkkuni ylioppilasjuhlissa ja annoin hyväksyntäni lehden painamiselle pienessä maistissa), ja täten olin vapaa vierailemaan useampaankin otteeseen takapihalle pystytetyn kaljateltan boolitonkalla.
Kello alkoi lähennellä puoltayötä ja Alisa päätti johdatella seurueensa paikalliseen menomestaan läpi suuren ja sykkivän Suomussalmen keskustan. Alisalla oli illan suhteen erittäin loistava missio: ”Mää meen sinne vaan leuhkimaan niille mulukuille jotka mua täällä kiusas!”
Luonnollisesti olin missiosta hyvinkin innoissani, sillä leuhkimisrakkauteni lisäksi olin aina toivonut näkeväni baarissa rivistön ihka oikeita mulkkuja. Toive toteutuikin myöhemmin, mutta valitettavasti mulkkujen (tai pikemminkin mulkun) näkijänä en saanut olla minä, vaan serkkuni Iina. Sob & tears.
SEURUE SAAPUU PAIKALLE, ANTROPOLOGINEN TUTKIMUS KÄYNNISTYY
Baarin nimi oli tuttavallisesti HOTELLI, ja Hotellin uumeniin pääsi huikean kymmenen euron hintaan. Jo ensimmäisellä minuutilla minua päin törmäsi humalainen mies – ei, tarkoitin maastohousukuvioitu ydinpommi. Ydinpommiasu olikin baarin miesväestön keskuudessa melko yleinen. Vaikka paikalliset naiset olivatkin osanneet pukea itsensä melko siedettävän näköisiksi, löytyi heidänkin seastaan muutamia vetyperoksidihelmiä, joiden olisi voinut vannoa kuuluvan Johanna Tukiaisen Dolls-tanssiryhmään.
Pinta-ala: 5 857,94 km²
Asukasmäärä: 9 305
Suomussalmi HIKIPEDIASSA
KEMUJEN STRATEGISET LINJAT
Tässä on armas serkkutyttöni Alisa, joka oli ansioitunut ylioppilaskirjoituksien lisäksi sekä äidinkielellisissä että yhteiskunnallisissa asioissa ja saanut niistä stipendit. RAI! Se oli sitten otettava kaljaa Allulle.
Sain hoidettua velvollisuuteni puoli kymmenen maissa illalla (kyllä, noloa, minulla oli läppäri mukana serkkuni ylioppilasjuhlissa ja annoin hyväksyntäni lehden painamiselle pienessä maistissa), ja täten olin vapaa vierailemaan useampaankin otteeseen takapihalle pystytetyn kaljateltan boolitonkalla.
Kello alkoi lähennellä puoltayötä ja Alisa päätti johdatella seurueensa paikalliseen menomestaan läpi suuren ja sykkivän Suomussalmen keskustan. Alisalla oli illan suhteen erittäin loistava missio: ”Mää meen sinne vaan leuhkimaan niille mulukuille jotka mua täällä kiusas!”
Luonnollisesti olin missiosta hyvinkin innoissani, sillä leuhkimisrakkauteni lisäksi olin aina toivonut näkeväni baarissa rivistön ihka oikeita mulkkuja. Toive toteutuikin myöhemmin, mutta valitettavasti mulkkujen (tai pikemminkin mulkun) näkijänä en saanut olla minä, vaan serkkuni Iina. Sob & tears.
SEURUE SAAPUU PAIKALLE, ANTROPOLOGINEN TUTKIMUS KÄYNNISTYY
Baarin nimi oli tuttavallisesti HOTELLI, ja Hotellin uumeniin pääsi huikean kymmenen euron hintaan. Jo ensimmäisellä minuutilla minua päin törmäsi humalainen mies – ei, tarkoitin maastohousukuvioitu ydinpommi. Ydinpommiasu olikin baarin miesväestön keskuudessa melko yleinen. Vaikka paikalliset naiset olivatkin osanneet pukea itsensä melko siedettävän näköisiksi, löytyi heidänkin seastaan muutamia vetyperoksidihelmiä, joiden olisi voinut vannoa kuuluvan Johanna Tukiaisen Dolls-tanssiryhmään.
MAY ALL YOUR DREAMS COME TRUE! xx!
Ydinpommista selvittyäni suuntasin baaritiskille oluenhakuun. Ilokseni huomasin, että baaritiskiä pyöritti kaksi eläkeikää lähestyvää mirjaa. Sain heiltä olutta viidellä eurolla, mutta tervehdys tai mikään muukaan inhimillinen äännähdys ei ollut kaupan. Eipä tuolla niin väliä. Alisa sai ylioppilaille suunnatun ilmaisen lahjadrinkin, jota maisteltuamme päädyimme surulliseen lopputulokseen; drinkki koostui mehusta ja limpparista.
Antropologisen tutkimuksen avustusjoukot. Vas. Sankari-Alisa, Intiaani-Juha ja naamahalvaus-Iina.
Seurueen menossa mukana myös sankarin rattopoika, juutalaiseksi leimattu Ville.
Ydinpommista selvittyäni suuntasin baaritiskille oluenhakuun. Ilokseni huomasin, että baaritiskiä pyöritti kaksi eläkeikää lähestyvää mirjaa. Sain heiltä olutta viidellä eurolla, mutta tervehdys tai mikään muukaan inhimillinen äännähdys ei ollut kaupan. Eipä tuolla niin väliä. Alisa sai ylioppilaille suunnatun ilmaisen lahjadrinkin, jota maisteltuamme päädyimme surulliseen lopputulokseen; drinkki koostui mehusta ja limpparista.
Antropologisen tutkimuksen avustusjoukot. Vas. Sankari-Alisa, Intiaani-Juha ja naamahalvaus-Iina.
Seurueen menossa mukana myös sankarin rattopoika, juutalaiseksi leimattu Ville.
KOVAS-HEIKKI JA SUOMI-KONEPISTOOLI ON TOUR
Eräs mielenkiintoinen asia Suomussalmella on formulakuski Heikki Kovalaisen ympärillä pyörivä henkilökultti, joka oli havaittavissa esimerkiksi baarin sisustuksesta.
”OOH! OLEN KYPÄRÄ! OLEN OLLUT HEIKIN KOVALAISESSA PÄÄSSÄ!”
”OOH! OLEN HAALARI! OLEN KOSKENUT HEIKIN KOVALAISIA SUKUELIMIÄ!”
Toinen hieno sisustuselementti paikan päällä oli silmää miellyttävä paitamuoti, jota tämä sattumanvaraisesti kuvatuksi tullut herra alla olevassa kuvassa esittelee.
(Eiköhän tämä kerro paikasta kaiken tarpeellisen. Fisushotit sille!)
ENTSYYMI LÖYTÄÄ ESIINTYJÄNLAHJANSA
Minulla ja Alisalla on ollut lapsesta alkaen tapana tehdä yhdessä jos jonkinmoisia typeryyksiä. Sukulaisemme tapasivat sanoa, että välillämme velloo ENTSYYMI, jonka takia olimme välillä suorastaan mahdottomia kakaroita. Olimme aiemminkin saaneet porttikieltoja ja hajottaneet paikkojen lisäksi ihmisten tärykalvoja, joten tunsimme heti päässeemme kotiin, kun huomasimme baarinnurkassa upean karaoke-paikan.
Ei aikaakaan kun baari sai nauttia ENTSYYMI-nimisen punk-yhtyeen Hassisen Kone- ja Vicky Rosti -tulkinnoista. Kun Iinakin päätti debytoida karaokessa, yhtyeemme nimi muuttui ”RUUKIN TYÖVÄEN ENTSYYMIKSI”. Tämän nimen alla ilottelimme esim. PMMP:n muodossa.
Valitettavasti emme joko asenteemme tai esiintymistaitomme perusteella vakuuttaneet karaoken pyörittäjää, sillä saimme laulaa aina vasta kun kaikki viimeisetkin ilmoittautuneet (ja paikalta kadonneet) nimet oli huokaillen käyty läpi. Surullista. Olimme ilmoittautuneet esittämään kappaleen ”Kenellä on päällä jotain”, johon olimme kehitelleet poliittisesti värittyneet sanoitukset:
"Kenellä on päällä jotain sinistä, jotain sinistä?
Kenellä on päällä jotain sinistä, jotain sinistä?
Sen on vuoro kääntyä, kell’ on jotain sinistä, jotain sinistä!"
Taistolaislaulumme ei koskaan nähnyt parrasvalojen loistetta, ja tästä masentuneena päätimme käydä vilvoittelemassa tupakkapaikalla (kuvassa) pariinkin otteeseen. Harvoin sitä pääsee ihailemaan valtion metsää baarissa!
PUNIKILLE TURPAAN ISÄMMAALTA
Tupakkapaikalla Alisalle lausuttiin tuttavallisesti sanat ”PUNIKILLE TURPAAN!” Punikit eivät ottaneet kuitenkaan turpaan, vaan sen sijaan he päättivät tehdä tarraiskun paikan jokaiseen naistenvessaan. ISÄM MAA 4 EVER!!!
(Stickers provided by Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret)
TOLUPULLO ASTUU KUVAAN
Illan varsinainen kliimaksi oli kuitenkin vielä saavuttamatta:
”Biletysvinkkinä voidaan todeta, että mitä vähemmän vaatteita, sen paremmat bileet."
http://www.vaahtobileet.fi/
Koko illan baarissa oli lapannut toinen toistaan vaahtoisempia ihmispoloja, joita pyrimme välttelemään kuin ruttoa konsanaan. Mutta tarttui se ruttokin:
Päivänsankari ja uskalias tutkiva journalistimme (krhm, siis minä) sukelsivat pelottomasti kameroineen kohti suurta tuntematonta ja astuivat korkkareissaan vaahtokehikkoon. Tutkiva journalistimme seisoi noin kaksi sekuntia paikallaan, sai vaahtosuihkun SUORAAN kohti naamavärkkiään, yski keuhkonsa pihalle, kastui läpimäräksi, sai klaustrofobisen kohtauksen ja poistui paikalta kamera koipiensa välissä, sankarin vielä sinnitellessä vaahdon keskellä.
Kasterituaalin jälkeen päivänsankari ja allekirjoittanut poistuivat tapahtuneesta järkyttyneenä naistenhuoneeseen, jossa he pesivät pil— yltään kaiken vaahdon. Puhdas kroppa, parempi mieli! Olutkin oli vielä juomakelpoista vaahdosta huolimatta.
LOPPUSANAT
Kotimatka taittui joutuisasti tätä juttua kirjoittaen, purkkapalloja pyöritellen sekä urpolta näyttäen. Tarkkasilmäiset voivat havaita huuleni yläpuolella tapahtuneen muutoksen – ei, se ei ole mikään varjo vaan AMISVIIKSET! Minulla kun on tapana tuoda mukanani pieni olennainen matkamuisto jokaisesta paikasta, jossa vierailen.
Ystävällisin terveisin, Aida
Eräs mielenkiintoinen asia Suomussalmella on formulakuski Heikki Kovalaisen ympärillä pyörivä henkilökultti, joka oli havaittavissa esimerkiksi baarin sisustuksesta.
”OOH! OLEN KYPÄRÄ! OLEN OLLUT HEIKIN KOVALAISESSA PÄÄSSÄ!”
”OOH! OLEN HAALARI! OLEN KOSKENUT HEIKIN KOVALAISIA SUKUELIMIÄ!”
Toinen hieno sisustuselementti paikan päällä oli silmää miellyttävä paitamuoti, jota tämä sattumanvaraisesti kuvatuksi tullut herra alla olevassa kuvassa esittelee.
(Eiköhän tämä kerro paikasta kaiken tarpeellisen. Fisushotit sille!)
ENTSYYMI LÖYTÄÄ ESIINTYJÄNLAHJANSA
Minulla ja Alisalla on ollut lapsesta alkaen tapana tehdä yhdessä jos jonkinmoisia typeryyksiä. Sukulaisemme tapasivat sanoa, että välillämme velloo ENTSYYMI, jonka takia olimme välillä suorastaan mahdottomia kakaroita. Olimme aiemminkin saaneet porttikieltoja ja hajottaneet paikkojen lisäksi ihmisten tärykalvoja, joten tunsimme heti päässeemme kotiin, kun huomasimme baarinnurkassa upean karaoke-paikan.
Ei aikaakaan kun baari sai nauttia ENTSYYMI-nimisen punk-yhtyeen Hassisen Kone- ja Vicky Rosti -tulkinnoista. Kun Iinakin päätti debytoida karaokessa, yhtyeemme nimi muuttui ”RUUKIN TYÖVÄEN ENTSYYMIKSI”. Tämän nimen alla ilottelimme esim. PMMP:n muodossa.
Valitettavasti emme joko asenteemme tai esiintymistaitomme perusteella vakuuttaneet karaoken pyörittäjää, sillä saimme laulaa aina vasta kun kaikki viimeisetkin ilmoittautuneet (ja paikalta kadonneet) nimet oli huokaillen käyty läpi. Surullista. Olimme ilmoittautuneet esittämään kappaleen ”Kenellä on päällä jotain”, johon olimme kehitelleet poliittisesti värittyneet sanoitukset:
"Kenellä on päällä jotain sinistä, jotain sinistä?
Kenellä on päällä jotain sinistä, jotain sinistä?
Sen on vuoro kääntyä, kell’ on jotain sinistä, jotain sinistä!"
Taistolaislaulumme ei koskaan nähnyt parrasvalojen loistetta, ja tästä masentuneena päätimme käydä vilvoittelemassa tupakkapaikalla (kuvassa) pariinkin otteeseen. Harvoin sitä pääsee ihailemaan valtion metsää baarissa!
PUNIKILLE TURPAAN ISÄMMAALTA
Tupakkapaikalla Alisalle lausuttiin tuttavallisesti sanat ”PUNIKILLE TURPAAN!” Punikit eivät ottaneet kuitenkaan turpaan, vaan sen sijaan he päättivät tehdä tarraiskun paikan jokaiseen naistenvessaan. ISÄM MAA 4 EVER!!!
(Stickers provided by Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret)
TOLUPULLO ASTUU KUVAAN
Illan varsinainen kliimaksi oli kuitenkin vielä saavuttamatta:
”Biletysvinkkinä voidaan todeta, että mitä vähemmän vaatteita, sen paremmat bileet."
http://www.vaahtobileet.fi/
Koko illan baarissa oli lapannut toinen toistaan vaahtoisempia ihmispoloja, joita pyrimme välttelemään kuin ruttoa konsanaan. Mutta tarttui se ruttokin:
Päivänsankari ja uskalias tutkiva journalistimme (krhm, siis minä) sukelsivat pelottomasti kameroineen kohti suurta tuntematonta ja astuivat korkkareissaan vaahtokehikkoon. Tutkiva journalistimme seisoi noin kaksi sekuntia paikallaan, sai vaahtosuihkun SUORAAN kohti naamavärkkiään, yski keuhkonsa pihalle, kastui läpimäräksi, sai klaustrofobisen kohtauksen ja poistui paikalta kamera koipiensa välissä, sankarin vielä sinnitellessä vaahdon keskellä.
Kasterituaalin jälkeen päivänsankari ja allekirjoittanut poistuivat tapahtuneesta järkyttyneenä naistenhuoneeseen, jossa he pesivät pil— yltään kaiken vaahdon. Puhdas kroppa, parempi mieli! Olutkin oli vielä juomakelpoista vaahdosta huolimatta.
"Beibe, pyyhithän vaahdon huuliltain"
Juhlijat poistuivat paikalta puhtaan neitseellisinä voittajina, jättäen Suomussalmen yöelämän astetta (n. 10€) köyhemmäksi.
Juhlijat poistuivat paikalta puhtaan neitseellisinä voittajina, jättäen Suomussalmen yöelämän astetta (n. 10€) köyhemmäksi.
LOPPUSANAT
Kotimatka taittui joutuisasti tätä juttua kirjoittaen, purkkapalloja pyöritellen sekä urpolta näyttäen. Tarkkasilmäiset voivat havaita huuleni yläpuolella tapahtuneen muutoksen – ei, se ei ole mikään varjo vaan AMISVIIKSET! Minulla kun on tapana tuoda mukanani pieni olennainen matkamuisto jokaisesta paikasta, jossa vierailen.
Ystävällisin terveisin, Aida
