Sunnuntai, joka ei koskaan koittanut

Heräsin eilen oksettavaan ja tuskaiseen tunteeseen. Jälkikäteen on vaikea muistella, johtuiko oloni darrasta, vai oliko kyseessä vain ruumiini reaktio pakokauhulle, jota tieto Colin McDarrattomasta sunnuntaista tuotti. Todennäköisesti darrasta.
Joka tapauksessa, tuo eilinen päivä antoi minulle paljon pohdittavaa siitä, mitä parin aikaisemman sunnuntain darraklubi oikein merkitsee minulle. Päälimmäisenä ajatuksena oli lähinnä, miten helvetissä minut on saatu ylipuhuttua matkustamaan hirveissä vapinoissa kaupungista toiseen katsomaan esimerkiksi Tony Halmeen tähdittämää elokuvaa tai pöljää "komediallista draamasarjaa." Ja vielä käsittämättömien lumihankien läpi!

Kaisaniemi 31.1. klo 12.04

Epäilin aluksi, että lumen ansiosta korkeammalle nousseet kävelykadut ovat muuttaneet hengitysilmani niin ohueksi, että olen ns. sekaisin kaiken aikaa. Tällöin typerätkin ideat saattavat tuntua varteenotettavilta (höhö, varteen otettavilta). Teoria saattaa vaikuttaa absurdilta tai jopa lapsellisen typerältä, mutta kannattaa ottaa huomioon, että SE EI TODELLAKAAN OLE! Tämä nerokas pähkäily kuitenkin kaatui, kun muistin, miten lystiä Tuomaksen luona lojuessa on ollutkaan, persialaisia satulalaukkuja eli ei.

Paljon mainostettuun Tussu auki -sarjaankin suhtauduin aluksi HYVIN skeptisesti, varsinkin Ponterosan jälkeen. Ironinen suhtautuminen johonkin huonoon kun vaatii juuri sopivan määrän huonoutta, eikä kaikille huonoille vitseille vaan pysty nauramaan.

"Hah hah."

Pelkoni osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Skunkkitukkaisen (olen edelleen sitä mieltä, ettei se tukka NIIN paha ole) Annan seikkailuja oli erittäin hauska seurata, vaikka Anna itse tuntui olevan vain tarkkailijana sarjan tapahtumissa. Ongelmatilanteiden ilmetessä tämä nuori aikuinen poistui useimmiten paikalta sanaakaan sanomatta. Kuinka paljon voisimmekaan oppia häneltä! Oman piristysruiskeensa tarjosi Timo Torikka, joka näytteli Nuuskamuikkusen äänellään Vanhaa Homoa.

Kun suljen silmäni, näen vain tämän.

Tämä hiljainen sunnuntai siis sai kuin saikin minut ikävöimään likaisena ja raadollisena kollektiivina hajoilua Agricolankadulla. Enkä rehellisesti usko hetkeäkään, että Tumpilla olisi muka tyttöystävänsä kanssa Lontoossa hauskempaa kuin pillu- ja kakkavitsejä heitellessä meidän kanssamme. Ensi sunnuntaina pitänee kokoontua taasen. Teemasta voineen keskustella Aidan tekstin kommenteissa, mut mun päässä pyörii vaan termi "joku huono leffatrilogia", mitä se sit ikinä tarkoittaakaan.