Colin McDarraton

Arvon kanssaColinistelijat, tänään on ollut Coliniton sunnuntai.

Eilen juhlittiin herra Hakasen syntymäpäiväjuhlaa. Muutamat juhlijat olivat (taas) juoneet edellisenä iltana itsensä siihen kuntoon, että pöydän ääressä sai nähdä vaivaa pysyäkseen jutuissa mukana. Onneksi juhlaseurue pääsi kuitenkin suhteellisen samantasoiseen kuosiin (jotkut vielä hieman enemmän), ja ilta oli ilmeisesti sangen onnistunut kullakin taholla.

Itse heräsin pitkästä aikaa omasta huoneestani, jonne olin ilmeisesti onnistunut ryömimään oluen voimalla edellisyönä. Kun heräsin, tunsin polttavaa tarvetta kuunnella tätä kappaletta:



Siitä tulikin mieleeni, että Colin McDarra -klubi voisi joskus harkita O.C:n katsomista. Krapula on kuitenkin sen verran herkkä tila, että ihminen tahtoo nähdä mm. marijuanaa polttavan Seth Cohenin.

Tänään on käyty kiivasta keskustelua siitä, minkälaisia tunteita ColinMcDarraton sunnuntai on herättänyt. Tunteet ovat olleet niin pinnassa, että ahmimme herra Hakasen vieraana pöydällisen herkkuja. Patonkia, juustoja, oliivitahnaa, jäämerensalaattia, fetaa, pekonia, kananmunia, mutakakkua ja jäätelöä.

Colin McDarraton sunnuntai laittaa siis ihmiset syömään suruunsa.

Ehdotuksia seuraavan viikonlopun teemasta?