torstai 3. kesäkuuta 2010

Krapulassa työpaikalla

Näillä sijoillani istuessani myrskyn silmässä, pyörteiden, kaaoksen, kakofonian, äänen ja vimman keskipisteessä, siinä aivan keskellä varsinaista pistettä minä yhtäkkiä havahdun ja olen vain yksi piste itsekin.

Nukuin viime yönä hädin tuskin kolme tuntia. Lostarin kantis, juhlat pääsivät venymään. Kai tässä voisi ottaa vielä pari, kolmekin iltaa vahingossa alle. Ja vaikka kaikki lopulta saakin unohtua, kiitos kun jaksoitte mua vaikka en muistakaan teidän sukunimiänne.

Oliko sen miehen nimi Sami-Jukka?

Hitto, olen kuunnellut Melvinsin uuden levyn jo ainakin kaksi tai kolme kertaa läpi. Sen tasainen jurnutus rauhoittaa minua ja kaoottisempi puoli saa minut tuntemaan itseni pisteeksi tavalla, jota jo aiemmin kuvailin. Eikä minulta kai varsinaisesti puutu mitään enkä ole oikeastaan menettänyt mitään, mitä minulla olisi aiemmin jo ollut. Olo on yllättävän levollinen ja poden krapulan lisäksi äkillistä huonoa omaatuntoa olostani ja introspektiosta, jota teen palkan juostessa tasaisesti Melvinsin tahtiin.

Kysymys! Miksi minuun vetoaa kiertoääni ja se, että lapsen ääni laskee kuuteen kahdesti, sitten toistelee numeroa neljä? Siis tuo P.G. x 3! Ensin melankolinen, nuuskamuikkusmainen huuliharppusävelmä, sitten hymnimäinen osa, sitten sama osa kitaralla, sitten kuvailemani kiertoääni ja lapset. Kuulostaa melkein siltä, miltä Muumilaakso voisi näyttää Gustave Dorén kuvittamana. Se tuo mieleeni unen, jossa muumiperhe riippuu ristiinnaulittuna ylösalaisin talonsa lähistöllä, toisiinsa nähden erillään ja täysin sattumanvaraisiin paikkoihin aseteltuina. Tai ehkä pikemminkin sen usvaisen syysaamun, jolloin heidät löydetään.

Ihminen on käsittääkseni sekasortoa ja ristiriitoja: hädin tuskin kasassa pysyvä, epäsopivista osista kokoon kursittu kokonaisuus. Debbie ja minä olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että unelmointi on ilmaista. Ehkäpä siksi J ja Lou eivät ole toistuvasta maanittelustaan huolimatta vieläkään saaneet minua unohtamaan joutsenta. Eivät, vaikka todennäköisesti olenkin ihan vitun sysiruma ankanpoikanen - aivan kuten kaikki muutkin.

1 kommentti:

  1. Se oli Simo-Jukka tai joku, ja mun mielestä Anna vois kirjoittaa siitä postauksen!

    VastaaPoista

GET A LIFE, KID!