Pääministerin haastattelu

Vuosi 2003. Matti Vanhasesta tulee ensin puolustusministeri, sitten hätäisesti pääministeri kun Irak-vuodossa ryvettynyt Anneli Jäätteenmäki eroaa virastaan 69 päivän jälkeen. Tänä päivänä, toisella kaudellaan hän pitää hyppysissään suurempaa valtaa kuin yksikään edeltäjänsä.

Olemme sopineet tapaamisen yllätyksellisesti Kampin keilahalliin, sillä Vanhanen ei voinut ottaa meitä vastaan työhuoneessaan. "Vesivahinko, tiedättehän...", ja vaikka vakuuttelimme, ettemme tiedä, hän ei valaissut asiaa mitenkään. Tapaamme ovella ja kättelemme, vaikka hän tekeekin kankean halaukseen viittaavan eleen. Käsi on kylmä, mutta ei lainkaan hikinen - jopa epäilyttävän kuiva ja...mitä, talkkinen? Keilahallissa on tyhjää, hohtokeilaus alkaa kahden tunnin päästä. Hämmennymme huomatessamme, että pääministeri tunnetaan täällä etunimellä. "Tuttu poke.", kuuluu selitys.

Tarkastelemme toisiamme kun laitan sanelukonetta valmiiksi. Edessämme tosiaan istuu Suomen pääministeri, sonnustautuneena mustaan, yksiriviseen liituraitapukuun, valkoiseen kauluspaitaan ja vaaleansiniseen solmioon. Hän on 54-vuotias, vieläkin pidempi mitä luulin, katse on samea eikä hän suostu katsomaan silmiin. Henkilökohtaiset kysymykset on kielletty jo etukäteen. Hän suhtautuu meihin selvällä varauksella.

Vanhasen elämä ja teot 1: Lapsuuden ensimmäinen visiitti oikeassa kaupungissa. "En pitänyt siitä silloinkaan."

Herra pääministeri, mikä vittu on ongelmanne?
-Heh, kuulen tuota yhtenään.

Odottelemme pitkään edes jonkinlaista syventävää vastausta, mutta mitään ei tule vaikka välillä suu aukeaa ja vaikuttaa, että hän olisi sanomassa johtain, mutta ähkäiseekin vain vaivaantuneena. Tyydymme tuijottamaan typerää virnettä noin puolentoista minuutin ajan, kunnes kehtaamme esittää uuden kysymyksen.

Millainen on mielestänne puolue- ja hallituskurin suhde aitoon keskustelevaan demokratiaan?
-Onko tämä sellainen kompa? Joka tapauksessa tästä asiasta puhuminen ei tietenkään ole nyt mitenkään ajankohtaista.

Oletteko tietoinen siitä, että merkittävä osa kansasta pitää teitä värittömänä, harmaana, vaikeasti lähestyttävänä, samastumiskelvottomana, rumana, kuivana ja perin juurin tylsänä kelminä?
-En usko, että edes tuollainen peripopulistinen mustamaalaus on vienyt tosiasioilta jalansijaa - minä olen vaarallinen. Naiset kyllä tietävät mistä puhun. (limainen, täysin outo hymy, hampaanraossa näkyy vadelmansiemen, silmätkin kiiluvat)

Miten sitten vetoatte nuorisoon?
-Lempinimeni koulussa oli kikkeli-Matti.

Selvä.

Tarjoilijatar tuo Vanhaselle sokerittoman kasviuutejuoman. "Kikkeli-Matti" yrittää vislata flirttailevasti, mutta onnistuukin vetämään palan kaurakeksiä henkeensä. Tämä saatanan tunari ei osaa tehdä yksinkertaisintakaan asiaa oikein. Kun lopetamme nauramisen, tajuamme että haastattelu tulee tuskin olemaan kovinkaan hedelmällinen.

Kertokaa jokin eduskunnassa pyörivä juoru
-Tuota, olen niin huono juoruilemaan. Sellaista nyt tietysti, että Keskustapuolue on saanut useita kymmeniä tuhansia euroja rakennusalan yrityksiltä, jotta puoltaisimme länsimetroa. Hups. (kalpenee)
Tuota, tuota, laita siihen, että sellaista juorua liikkuu, että Keskustapuolue on mainio. (virnistää ilottomasti, hermostuneesti)

Juoruksi taitaa jäädäkin.

Koska mielestämme henkilökohtainen on poliittista, olemme yrittäneet ujuttaa keskustelua astetta yksityisemmille vesille. Emme ole olleet tyytyväisiä saamiimme vastauksiin ja aikaa on enää tunti. Pääministeri epäilee meitä yhä jostakin. Käymme epätoivoisiksi ja lopulta piirrämme salaa huopakynällä alaselkiimme tatuoinnit - minulle KE ja Ernolle PU. Rehvastelemme niillä Vanhaselle miestenhuoneessa. Hän kääntyy ympäri ja nostaa paitaansa: KE ja PU, tyylitelty kirjaisinmalli. Olemme sisäpiirissä.

Mihin jäimmekään?
-Hetkinen, edelliseen kysymykseen palatakseni tuli mieleen sellainen mysteeri, jota olemme ihmetelleet erään puoluetoverin kanssa. Monia nuorisopolitiikassa mukana olevia henkilöitä - etenkin Kokoomusnuoria - on nähty hiippailemassa eduskuntatalon ruokalassa näpistelemässä salaattikastikepusseja. Outoa.

Voimme vain arvella mistä on kyse. Lähteidemme mukaan toimitte 80-luvun alussa hard rock -yhtyeen keulakuvana. Van Hanen oli paikallisessa suursuosiossa Nurmijärvellä. Yhtye kuitenkin hajosi heti perustamisvuonnaan päihteiden liikakäyttön, naisseikkailuiden, tähtien egojen kasvun ja kitaristin japanilaisen tyttöystävän vuoksi.
-Voi, kyllä. Olimme Nurmijärven nuorisotalon kuninkaita sen yhden kesän. Emmekä toukokuussa yhtyettä perustaessamme edes uskoneet, että se vie niin pitkälle. Ensimmäisen keikkamme soitimme Rajamäen metsänkävijöiden partiolippukunnan toimitiloissa lavalla, jonka itse nikkaroimme eräästä hyvälaatuisesta lautakasasta. Ja yhtäkkiä soitimmekin jo nuorisotalolla. Sanotaan nyt vaikka, että elin Nurmijärven kukkamekkojen sisällä sen kesän ajan, kunnes sain tarpeekseni ja päätin lähteä nuorisopolitiikkaan. Sitten vasta kukkamekkoja onkin piisannut.

Vanhasen elämä ja teot 2: Nuoruus periferian "Rokettirolli"-skenessä

Millaisesta musiikista pidätte nykyään?
-Muska Babitzin on aina vedonnut minuun. Todella, todella koskettavia sävellyksiä ja sanoituksia. Onneksi hän ei ole kuollut kuten veljensä.

Entä ketä ihailette eniten?
-UKK:ta, eli kaikkien tuntemaa Urho Kalevi Kekkosta.

[Tässä vaiheessa Erno joutuu kokoamaan itseään virvoitusjuoman purskahtaessa hänen nenästään. Itse haukon henkeäni, mutta selviän.]

Mikä on lempivärinne?
-(nauraa) Nämä ovat taas näitä... Voi tuota... Onhan keltainen väri? Laita siihen, että keltainen, sillä se tuo pääsiäisen mieleen.

Mikä on suosikkielokuvanne?
-Noh, Bambi saa minut yhä kyyneliin. Miksi se äiti piti muka ampua? Eivätkö metsästäjät tosiaan tienneet, että nimenomaan valkohäntäpeuran vasan liha on paljon mehevämpää ja herkullisempaa? Sehän on miltei ihmislihan veroista.

Herra pääministeri, älkää pelleilkö.
-Huiiiiii! Bälälälälälölölölölölöööö!

Tämän huudahdettuaan Suomen korkea-arvoisin virkamies nousee seisomaan ja pyörii paikallaan monta kierrosta, ja yrittää sitten kävellä valittaen huimausta. Ehdotamme, että päättäisimme haastattelun päiväunien jälkeen, mutta hän vakuuttaa ettei ole väsynyt.

Vanhasen elämä ja teot 3: 2003, ravintoketjun huipulla, viimeinkin.

Voisitteko sanoa "pillu"?
Minäkö? En, en voisi. En minä sen vuoksi tänne ole tullut. Aikakin alkaa olla lopussa. Miksi ihmeessä? Ei se tuo mitään lisäarvoa sanalle jos minä sanon sen.

Olemme täysin eri mieltä, ja molemmat lukijammekin ovat toivoneet tätä jo pitkään. Sanokaa nyt edes pimppi! Tai vagina!
-Voin kirjoittaa jonkin synonyymin tämän kuitin kääntöpuolelle.

Kuitissa lukee 'peräaukko'. Ihmettelemme pääministerin anatomiantajua niin huolestuneina, että päätämme lopettaa haastattelun.

Mitä terveisiä tahtoisitte lähettää äänestäjillenne?
-Mielestäni äänestäjä on huono ilmaus - kutsun heitä faneikseni. Kiitoksia antamastanne tuesta ja nähdään helvetissä. Muistakaa, että ilman teitä en olisi täällä.

Nimenomaan, muistakaa se.


Erno & Tuomas

Haastattelu ja sen sisältämät henkilöhahmot ovat kuvitteellisia. Nekin hahmot, jotka perustuvat olemassaoleviin henkilöihin ovat täysin keksittyjä. Paristot myydään erikseen. Säv. Trad. Suom. sanat Edu Kettunen.

Sana on vapaa!

Heräsimme länsimaiseen sananvapauteen vasta kun sähköpostilaatikkomme alkoivat täyttyä palautteesta. Aluksi emme kuitenkaan reagoineet asiaan ja lopulta myös kotiosoitteisiimme alkoi tulla palautetta ja hieman myöhemmin myös kaikenlaista jännittävää kirjepommia, hilavitkutinta ja viritelmää. Kiitoksia mm. kuolleesta oravasta, kattavasta ulostekokoelmasta, hautajaiskimpusta ja hiirenloukusta!

Julkaisen seuraavaksi osan saapuneesta palautteesta:

"vähän te ootte spedee jengii"
-Nimetön

"Ennen kaltaisenne ihmiset suljettiin laitoksiin. Nyt niille näköjään annetaan internet."
-O tempora, o mores

"Olen Tuomaksella!!!!!!!!!! ;))))))"
-Tuntematon, Espoo

"tätä on kiva lukea aina kun minulla on villa sukat jaloissa kun on ihana syys ilta"
-J

"Sus siunatkoon mihin maailma on näköjään menossa."
Tyyne, Keuruu

"Mä en nyt ymmärrä mikä tää kytkös siihen Helsinki Vintagee oli. Enpä ymmärrä tästä paljon muutakaan. Plaah."
-Nyyde

"Vitsi, Annakin sais kirjoittaa jotain! (lähinnä siksi kun tiedän jo mitä odottaa muilta)"
-Nimetön

"Mää oon Emofani!Emo kirjoittaa kaikki parhaat jutut hyvä emo!
-FallenAngel

"Poroerottelu vieköön kun on hyviä juttuja!"
-Aslak, Utsjoki

"saunan takana ois taas tilaa....."
-sdiognaeso

"ootte ehk salkkareiden jälkeen parasta viihettä mitä mie tiijjän. pitäkee lippu korkialla"
-seppo

"tumppi hanki elämä"
-Nimetön

"Jumalan siunausta teille."
-Aake, Nurmijärvi

"Aleksi Valavuori tässä terve!"
-Aleksi Valavuori (tässä terve)

"En tiedä kumpi on nolompaa; se, että te todella kirjoitatte tänne, vai se, että toistuvasti yllätän itseni lukemasta tätä."
-jäämies

"Näin käy kun ituhipit ja vihervassarit ja kaikki kukkahattutädit päästää tänne ihan kenet tahansa elää meidän verorahoilla!"
-Born_to_Kill_93

"Eiku se onkin eRNo............ No en mää sitä sit fanitakaan. Oonki sit AidaGIRRRRL!
-FallenAngel

"onks tää teidän mielest hyväkin läppä ei hyvää päivää mikä tusinablogi"
-paskaaaaaa

Seuraavaksi haastammekin teidät, arvoisat lukijamme, luomaan avoimen, keskustelevan ilmapiirin julkaisujemme ympärille. Anonyymit voivat nyt kommentoida vapaasti!

Gourmet-pläjäys, osa I: Gekochtes Ei

Olen jo pitkään pitänyt itseäni eräänlaisena ruoanlaiton edelläkävijänä. Aiemmin olen pelännyt resepteistäni tulevan mainstreamia, mikäli rohkenen paljastaa ne internetissä. Mutta viimeaikaisten hallusinogeenisten seikkailujen ja itseni löytämisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan sittenkin tuoda jotain hyvää maailmaan. Tämä pitää nyt kirjoittaa saman tien ennenkuin muutan mieleni!

Idean Gekochtes Eihin sain kun huomasin, että kananmunia voi syödä.

Tarvitset:
-Vettä
-Kananmunan
-Reilusti hyvää ruoanlaittomieltä [huom. tämä ei välttämätöntä. Voit kokata pahallakin tuulella]

Vaihe 1: Vesi
Veden hankkiminen on naurettavan helppoa. Oikeastaan ainoa tarvitsemasi ainesosa on purkillinen kiinteää vetyä. Yleensä tällainen purnukkeli kuuluu ketsupin tavoin joka jääkaapin perustarvikkeisiin.

Jestapa jepulis!

Veden synnyttämiseksi kiinteä vety on saatava kiehumaan. Ota siis kimpale kiinteää vetyä kämmenellesi ja hiero sitä käsiesi välissä.


Vedyn kiehumispiste on -252,87 °C eli parisenkymmentä astetta absoluuttisen nollapisteen yläpuolella, joten kovin voimakkaasti ei tarvitse hieroa.
Jos olet tehnyt kaiken ohjeiden mukaan, kiehuvan vedyn pitäisi yhdistyä ilmassa olevaan happeen ja luoda näin raikasta vettä. Muista pitää kattilaa valmiina käsiesi alla, ettei vesi mene harakoille! Jos taas et ole tehnyt kaikkea ohjeiden mukaan, haista paska.

Vaihe 2: Kananmuna
Tämä vaihe on hieman hankalampi, koska kanat ovat vikkeliä kintuistaan. Sellaisen kiinni saaminen ei siis ole helppoa. Onneksi niitä sentään lymyilee suurin piirtein missä vain, joten metsästysmatkalle et tarvitse kuin hitusen onnea!

Oman kotkottajani metsästin Borneon viidakoista, mutta se ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto!

Kun olet pyydystänyt elikkosi, on aika saada se munimaan. Yleensä munia tulee kuin itsestään pienellä odottelulla, mutta jos olet kiireessä, pieni uhkailukin käy.

Paino sanalla "pieni."

Vaihe 3: Keittäminen
Kun olet saanut munan ja toipunut tajuttuasi, mistä se tuli ulos, on aika keittää vesi ja muna! Helpoiten keittäminen sujuu lämmön avulla. Laita siis liesi päälle tai kyhää kotiisi pieni nuotio.

Photoshopattukin nuotio käy.

Kiehauta vesi kattilassa ja lisää kananmuna vasta sen jälkeen. Halutessasi voit lisätä pienen piristysruiskeen ruoanlaittoosi ja piirtää munankuoreen vaikkapa hassuja naamoja.

Minä piirsin omaani hymynaaman, mutta se ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto!

Kananmunaa pidetään kiehuvassa vedessä jonkin aikaa (en omista kelloa, joten en voi kertoa, kuinka kauan. Lasken itse aina päässäni oikean ajan, mutta koska en käytä mitään tämän maailman tuntemaa ajanmittausyksikköä, en voi auttaa tässä kohtaa). Keittämisen jälkeen vesi kaadetaan pois (älkää huoliko, ei se maailmasta kesken lopu! :D). Nyt kananmuna on jo melkein valmis syötäväksi!

Vielä ripaus suolaa päälle ja a'vot, jälleen yksi tyytyväinen ruokailija!

Parasta Gekochtes Eissä on, että se on hurjan terveellistä ja virkistävää. Siitä saadulla energialla jaksat touhuta koko loppupäivän lempiaskareidesi parissa!

Minä lähdin taikakanootillani matkalle universumin salaisiin kolkkiin, mutta se ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto!

Mitä Hilding olisi tehnyt?

Sain rukkaset perjantai-iltana. Sain ne siitäkin huolimatta, että olin varautunut vain kenkiin ja paitaan viidentoista dinaarin yhteishinnalla. Minut hylättiin ja herätettiin aamuyöllä puheluin ja tekstiviestein. Annoin luonnollisesti anteeksi lauantaisen thailounaan yhteydessä kun verraton kaksikko, Prokuraattori ja Siviilivirkamies olivat sangen vekkulilla tuulella kumpainenkin. Aurinkokin paistoi. Siviilivirkamies ei puhunut montaakaan selkokielistä lausetta, mutta ymmärsin hänen pahoittelevan meille kakaroiden kutistamista ja orastavaa alkoholismiaan. Menimme kahville peppipitkätossumaisen eksentriseen Taikalamppuun. Prokuraattori kyynelehti kevät, ensimmäinen kevät rinnassaan ja tahtoi estelyistämme huolimatta sulkea paikan omistajan syleilyynsä. Siviilivirkamies puolestaan haukkui tapansa mukaan Aldous Huxleyta, nimitti kirjailijan dystopioita kuivaksi brittikärvistelyksi tai joksikin vastaavaksi. Olimme kaikki yhtä mieltä ainakin seuraavista brittiläisistä kirjallisuutta koskevista analogioista: teepannu viheltää, joku levittää paahtoleivälle laiskasti marmeladia ja paikalla on aina joku vitun eversti tai majuri, mielellään worth-loppuisella sukunimellä, kuten Ashworth tai Bigglesworth. Siviilivirkamies väitti, ei, pikemminkin intti epätoivoisesti jotakin epämääräistä kaksiosaisista brittisukunimistä, mutta ei muistanut enää mitä oli sanomassa ja oikeastaan olimme jo jossain paasauksen vaiheessa lopettaneet kuuntelemisen.

Etenimme Hämeentielle muuan Österbergin asuntoon. Hän ei, kuten tavallista, ollut kotona. Avasimme varauksella miehen pahekaapin, otimme sishabongin esiin, lojuimme, joimme teetä, sauhuttelimme ja katsoimme 70-luvun seksivalistusvideoita. Prokuraattorin henkinen terveys järkkyi ja hän alkoi pitää piirrettyjä, hyvinkin neutraalilla tavalla sukupuolielämää havainnollistavia hahmoja seksuaalisti stimuloivina. Miespolo vauhkoontui kun videon nainen luetteli kansankielisiä ilmauksia sukuelimille ja yhdynnälle. Huolestuimme syystäkin ja vaihdoimme sinällään harmittomaan Jedin paluuseen. Arvostelimme George Lucasia minkä kerkesimme.
Päiviteltyämme aikamme Carrie Fisherin ilmeistä kokaiiniongelmaa, otimme selvää Galaktisen Imperiumin hallinnosta ja tutustuimme lopulta "Tarkinin opiksi" nimettyyn doktriiniin.

Myöhemmin eräänkin tuhmeliinin tai tuhmukan kautta olin jälleen Hämeentiellä, joskin aivan eri asunnossa kuin viimeksi. Jokin tai joku puri varpaitani toistuvasti. Minulta tiedusteltiin tahdonko nähdä jotain, joka näyttää "sipulilta...valkosipulilta...ruohosipulilta", mutta vastasin etten todellakaan tahdo ja aloin mielestäni sopivaksi protestiksi laulaa valtoimenani Sami Saaren, Aki Sirkesalon ja Suurlähettiläiden äänimattoa ajaessani yhtäkkiä jollain beigellä Volvolla työpaikalta kotiin. Rummuttelin rattia, matto oli juuri sopivan piristävää näin aamutuimaan ja niissä laulettiin oikeista, ihmistä lähellä olevista asioista ja sitten jokin imi minut äkkiä takaisin Hämeentielle samaan asuntoon, samaan tilanteeseen. Hämmennystä ei ollut, vaikka olikin oikeasti ilta, enkä varsinaisesti edes irtautunut ruumiistani tällä kertaa. Eläydyin kyllä täysin rinnoin, niin minä helvetti eläydyin!

Tämän jälkeen kaikki oli niin Tuomasta, musiikki ja biisit olivat niin Tuomasta, etenkin Rihannan kappale Tuomas Boy ja Teuvo Lomanin Helsinki City Tuomas. The Chemical Brothersin ensimmäisen levyn ensimmäinen kappale nostatti itsetuntoni ionosfääriin: "Tuomas is gonna work it out!"
Bussimatkan ajan raikanut folklaulu yöbussista Keravalle sai minut kujeilemaan seuralaisteni kustannuksella. Liimasimme erään tytön kanssa kikatellen heidän selkämyksiinsä mainoksia.

Espanjalaiset opportunistit eivät pitäneet suomalaisia ystävällisinä. Jonoa tarkasteltiinkin tämän perusteella yhteiskunnan perusolemusta ilmentämänä metaforana. Kouriintuntuvat todisteet näiden ihmisten itsekkyydestä kävivät muutaman kansalaisen kärsivällisyyden päälle.

Syntymäpäiväsankarin sisar, nuori arkkitehti (ei kuitenkaan Hilding Ekelund, sillä hän oli mies ja kuolikin vanhana miehenä vuonna 1984) yritti toteuttaa kunnianhimoista suunnitelmaansa tietynlaisesta ihmisrakennelmasta. Emme ymmärtäneet. Oikeastaan tälläkin hetkellä yritän todella ymmärtää - paitsi arkkitehtonisia konstruktioita, myös muita asioita. Epävarmat rakennelmani eivät pysy kasassa hetkeäkään ja sen vuoksi maisemat muistuttavat postapokalyptista taistelukenttää, hävityksen ja sekasorron jälkeisiä kolkkoja raunioita. Jossain kytee hiillos, mutta kukaan ei sammuta eikä ruoki tulta.

Ei yllätyksiä. Illan viimeisen olisi pitänyt olla Pyramid Song.

Mistä tunnet sä krapulan

No tietysti siitä, että kun menet keittiöön ja lasket hanasta vettä lasiin, alat miettiä syntyjä syviä: miten ihmeellinen aine tuo vesi onkaan. Miten se on niin läpinäkyvää, mutta silti tiedetään, että siinä on ziljardeja molekyylejä. Että tämäkin aine, jota ilmaksi kutsutaan, on täynnä lukemattomia, äärettömiä asioita. Miksikähän niitä sanottiinkaan, molekyyleiksi, atomeiksi? Tuijottelet lasissa olevaa vettä niin, että unohdat kuka olet, missä olet ja miksi olet. Tiedät vain, ettet tiedä mitään.

Siitä tunnet sä krapulan.

Onneksi pian luvassa laatuelokuva, mättöä ja krapulan runtelemia ihmisraunioita.



Eilen yritettiin tehdä pyramidi.

Elämän tie vie Pasilaan

Tänään on torstai, joka vanhan sanonnan mukaan on "toivoa täynnä".

Colin Mc Darra -klubin tyttöliikkeen haara kokoontui Kumpulassa neiti Pulliaisen tiluksilla. Osa läsnäolijoista oli päässyt eilen ahmimaan itseensä Kallio-tunnelmaa (joka ilmeisesti henkii myös parhaillaan pyörivästä tv-uutuussarjasta!! Pitäiskö tsekata??), ja näissä olosuhteissa lyyhistyttiin olohuoneen sohvalle, jossa puhuttiin esimerkiksi lantionsheikkauksesta, miehistä, julkkismiehistä, bloggaajista ja vielä kerran miehistä.

Erityistä hilpeyttä herätti mm. TÄMÄ BLOGI, jonka suosittelemme jokaisen Colinistelijan tsekkaavan raskaan viikon päätteeksi.



"Just a nice business lunch!=)"



"This, my friend, is the business!"



"And this, my friend, is my......... COCK SOCK."

<3

Kun tästä komistuksesta oli selvitty, alkoi uskomaton pikaruokafiilistely ajatuksen tasolla. Elina yritti syödä "ilmaranuja", eli kuvitteellisia ranskalaisia. Olimme tuupertua lattialle (pikaruoan) puutteemme vuoksi, joten meidän oli otettava lääketieteellisesti kannattava askel, ja päätettävä, että pian täyttäisimme itsemme ravitsevalla hampurilaisaterialla.

Koska meillä oli kuponkeja Carrolsiin, päätimme uhmata välimatkaa ja ottaa yhdeksän maissa illalla raitiovaunun Länsi-Pasilan Carrolsiin. Mieleeni oli piirtynyt vahvasti tämä haavekuva:



Sen voimalla jaksoin eteenpäin. Elämän eliksiirini, rakkaani, kalahampurilaiseni. Pian me näkisimme jälleen! Sydämestäni lähtenyt vahva lämmön tunne levisi jokaiseen rumiinosaani, tehden olostani taianomaisen. Aivan kuin olisin vaipunut ihanaan majoneesiseen transsiin...

"MEIL EI OO KALAHAMPURILAISII".

VITTU FAIL!!!!!!! FUCK CARROLS!!!!1

Otin sitten ranut chilimajoneesilla, perkele. Huomenna ja ylihuomenna ajattelin vetää kännit.

Dokumentti erään viikonlopun kulusta

Jotta mikään ei unohtuisi, niin lähdetään nyt vaikka siitä, että joskus viime viikon torstaina huusin Black Doorissa viereiseen pöytään haluavani 1) nähdä Onnela-meikit 2) lainata ripsiväriä, jotta voisin ehostaa seuralaiseni viiksiä. Annoin ylen välittömästi päästyäni kotiin.

Ja sitten asiaan.

Perjantai: tupaantuliaiset ja tällä kertaa vieläpä ihan tuttuja ystäviä. Join lasin boolia ja esitelmöin ensin kipulääkkeistä, sitten kloroformista ja päivittelin, miksi ihmeessä tuota fantastista ainetta ei saa mistään tai edes näe missään nykyajan agenttiseikkailuissa tai muissa vastaavissa. Onko sellaisia edes enää? Kolkataanko ihmisiä sitten enemmän? Minä vaadin saada tietää! Minä olen vittu Tinttini lukenut!
Moderni yhteiskunta toimii tehokkaasti kun työnjako on kunnossa - siitä minä ja Valtterikin lähdimme. Hän käpisteli pikkusuolaisia - jotain kasvisnyyttejä - sodomisoi niitä, jotka olivat puhjenneet uunissa auki. Minä en saanut tarpeekseni boolimaljan jääkimpaleista joissa oli jäätyneitä kiivinpaloja seassa ja vaikka tiedän että ne ovat liikakäytössä mahdollisesti allergisoivia, latkin niitä jonkinlaisen täyttymyksen vallassa. Tämän jälkeen pesin tahmeat käteni ja jostain syystä myös kasvoni ja toistin saman kuvion ainakin kolmesti.
Loppuilta kului hassutellessa ja erinäisten metkujen (hyvä sana tosiaan) merkeissä. Piirtelin hihitellen puhuvia ulkosynnyttimiä vieraskirjaan ja tiedustelin ihmisiltä haluaisivatko he mahdollisesti osallistua juhliin, jotka Valtteri väitti järjestävänsä, teemana alaosattomuus. Suurin osa vakuutti olevansa kiinnostuneempi niistä kuin esim. kilpailevista yläosattomat-kutsuista. Heräsi relevantti kysymys; kuinka välttää kiusallinen alku? Ystävämme Jussi ehdotti saunaa.

Lauantai: kirjastoreissun jälkeen minut oli nähty Rautatientorin liepeillä pinkomassa hartiat korvissa (oli kylmä!) singaporelaiselle aterialle. Seurueemme tapasi kirpputorilta kotiutuneen, matkalaukkua vetävän tyttölapsen, puhuimme tovin, sitten tarvitsimme hiivaa ja menimme etsimään sitä. Puhe oli Vessasta, sillä olimme matkalla siihen suuntaan. Aikalaiskronikoiden mukaan jotkut käyttivät myös nimeä 'Veski', mikä ei maistunut meidän suussamme hyvältä. Suosituimmat puheenaiheemme olivat keinosydämet ja Halti Kaksa 2000 -malliston retkivarusteet, jotka suunnittelimme kädenkäänteessä ilmalukollisiksi kokonaisuuksiksi. Hiivat jätettiin ainakin yhdestä tuopista sivuun, sillä ne eivät kuulemma olleet maukkaita. Kukaan ei protestoinut, vaikka niille olisi ollut myöhemmin käyttöä. Brittiläinen parturi otettiin esiin, karvantrimmauksen monialaisuus kyseenalaistettiin.
Tehtaankadulla kaikki oli yhtäkkiä niin printtiteepaitaa, esaa, kekeä tai hannua, että suorastaan puistatti ja sitten vielä Stadin Panimon pale ale oli kallista ja ilmeisen laimeaa ja televisiosta tuli vain ja ainoastaan jotain vitun hiihtoa. Jouduimme akuuttiin sielulliseen kriisiin, mitä koetimme Ellun viimeisimmästä kirjoituksesta oppineina voidella rippikoulumaisella gospelilla. Kaikki osallistuivat ja sanat "Jeesuksen näin / se käveli väärinpäin" kehittyivät paljon syvällisemmiksi. Etenimme loogisesti ja suoraviivaisesti kristillisen R'n'B:n pariin. Ystävämme Kallen puhelin sattui vielä tarjoamaan meille autotunen ja aloimme paikata soittolistademokratian ongelmia luomalla jotain uutta.

Jesus baby, I saw you the other day (yeah)
walkin' down the street but I didn't know your name (uh huh)
it all came down to me when you started the rain (yeah, the rain)
to wash away the sins, to wash away the pain (Jesus baby!)

Lisänä uskomattomat rap-säkeistöt, joilla MC-veljekset pääsevät todella vauhtiin. Tuolla tehdään vielä suuret summat rahaa rapakon takana!

Sellaista.

Sunnuntaimessu, liturgia u name it !

Viime viikolla osallistuin ortodoksiselle lastenleirille ohjaaja- pestin siivittämänä, päällimmäisenä ajatuksenani sieluni pelastus, Pyhän Hengen osallisuus sekä Jumalan rakkaus. Henkilökohtainen missioni viikon aikana oli puhdistaa ajatukseni pahan hengen juonilta toisin sanoen halusin palata ajassa taaksepäin lapsuuteeni, aikaan jolloin hypetettiin Spaissareita ja leikittiin kotia naapurinpoikien kanssa ilman mitään taka-ajatuksia. Damn me.

Alku oli vahva: heräsin aamulla kirkkoon, paastosin ennen liturgiaa, leikin lasten kanssa ja askartelin sydämiä ja sanoin ”voihan himputti” ”voihan vittu”:n sijaan, enkä edes polttanut päreitäni saati sitten röökiä eli röböä.

Tunsin alamäen alkavan kavikupillisella, nyt hei Joraan röökille! Seuraavaksi iski peliriippuvuus kun lintsasin yhteisistä ohjelmista Älypää klassikin takia, top- listasijoitus hyppysissä koitin scorettaa huippupisteitä ja naps lamppu syttyi. Lopulta peliriippuvuuteni levisi scrabblen lautapeliversion tasolle ja likaiset ajatukseni alkoivat tehdä paluutaan kun sormet hapuillen kirjainpalikoita sain muodostettua eteeni sanoja: naida, emätin ja tussu. Olin voittaja sekä häviäjä. Kehnoa. Tästä vedänkin aasinsillan Colin Mc Darra- klubiin, joka materiaalillaan on rikastuttanut ajatusmaailmaani ja tuonut kyseiset kolme sanaa tutuiksi eri konseptien vedostamina sekä antanut minun olla läävä sikamirkku. KIITÄN!

 

Silloin Juuda sanoi Onanille: ”Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku”

Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen.

(1.Moos 38: 8,9)

 

Juudas näki Tamarin ja luuli häntä portoksi, koska Tamar oli peittänyt kasvonsa.

Hän poikkesi Tamarin luo tien sivussa ja sanoi: ”Minä haluan maata kanssasi.” Hän ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tamar kysyi: ”Mitä annat minulle siitä, että saat maata kanssani?”

(1.Moos 38: 15,16)

 

Ps. Lupasin laittaa tänne jutun Tussu auki- sarjasta ja tässä se tulee..

 

Oli lauantai 20. helmikuuta ja jälleen kerran iskimme suoraan kultasuoneen eli Tavan lauantaidiskoon. Ilta alkoi vahvasti, kun suuri kööri naisia asteli taksista ennakkoliput käsissään kohti indierockin lihatiskiä. Odotin tavanomaista iltaa hyvien ystävieni seurassa, mutta ilta oli kaukana tavanomaisesta.

Tanssiessani siinä lavan edessä Tumpin, Ernon ja Suvin kanssa(ja ?ties keiden) näin vieressäni pojan, jonka harottavin silmin tunnistin Tukka auki- sarjan Ellin aka sikamirkun alaikäiseksi panoksi. Tästä en voinut erehtyä! Ei mennyt hetkeäkään kun olin tuuppimassa Tumppia hereille ja hihkuin tähän tyyliin: ”Tumppi Tumppi kato kuka tossa on, ÄÄÄ.. Tussu Auki.. ÄÄ.. kirjasto.. alaikäinen.. sikamirkun rattopoika.. ÄÄ!”

Tumpilla kesti hetki tajuta tilanteen vakavuus, ja seuraavaksi hän oli jo yllyttämässä minua pojan kimppuun ja pyytämään tätä samaan kuvaan kanssamme; muistan elävästi sen hetken, Tumpin vieno hymy. Aluksi olin hieman vastahakoinen, mutta tajusin, ettei tällaista ainutlaatuista tilaisuutta voinut päästää käsistä. Niinpä seuraava muistikuvani oli minä selittämässä Tussu auki- pojalle kuinka kyseinen sarja on koskettanut minua ja, että olen näyttelijän ja sarjan suurin fani: 

TUUT SÄ KUVAAN MUN KAA??

Kiitos Suville kuvan taltioimisesta!

kuvassa: vas. Elina, Eppu Pastinen(tsekkaa facebook!!) ja oik. Tumppi